Maaliskuu tulee: Chilen kapinan seuraava vaihe

:

Tilanne ennen kakkoskierroksen alkua

Localizations:

cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/header.jpg

Chilen hallituksen nimellisesti hallitsemalla alueella on lokakuusta mielenosoituksia asti ollut valtavia kapitalismia ja valtiota vastaan. Tilanne on nostanut esiin jännittäviä yhteiskunnallisen muutoksen uusia mahdollisuuksia. Kapinallinen liike on osoittanut ennennäkemätöntä pitkäikäisyyttä sekä sinnikkyyttä raa’an repression ja rekuperaatio-yritysten edessä. Nyt kesälomien päättyessä tässä tarinassa on alkamassa uusi luku. Toverimme Chilessä esittelevät meille tilanteen yleiskuvat sekä käännöksiä viimeaikaisista teksteistä joita ovat kirjoittaneet anarkistit suoraan kapinan tiimellyksestä käsin. Käännöstekstit keskittyvät anarka-feminismiin, vaalien vastustamiseen sekä valtiovallan kaatamisen strategiointiin.


Kääntäjän huomio: Kalinov Most -kollektiivin kirjoittamasta tekstistä (“Yli kaksi kuukautta kapinaa Chilen valtiota vastaan: ensivaikutelmia, vaistonvaraisia ennustuksia sekä asioita joista ei neuvotella”) on suomennettu tähän vain ensimmäinen kappale. Kääntäjällä loppui jaksaminen metakääntää tekstiä joka oli varmasti jo alkuperäiskielellään vivahteikasta ja monimutkaista. Teksti on kuitenkin myös kääntäjän mielestä erinomainen ja suositeltava pohjustus viime kuukausien tapahtumiin, ja sen englanninkielisen käännöksen voi lukea alkuperäisen CrimethIncin artikkelin puolivaiheilta.

Kääntänyt Takku.


Rikas tai köyhä, kaupungissa tai maaseudulla, uutta perustuslakia puolustaen tai vastustaen, kaikki Chilessä ovat toistaneet jo kuukauden verran samaa lausetta: “maaliskuu tulee.” Sen näkee uutisissa. Sen kuulee kaduilla. Se on jokaisen kapinasta käydyn keskustelun päättävä lopetusmerkki.

Ja nyt maaliskuu on tullut.

Alla esittämämme käännökset selittävät miksi Chilessä alkava syksy vaikuttaa olevan täynnä konfliktia, ja miksi anarkistien ympäri maailmaa kannattaa kiinnittää siihen huomiota. Ensimmäinen teksti, “Kapinallisen, anarka-feministisen ja queerin maaliskuun puolesta” katsoo eteenpäin, asettaen tunnelman tulevalle vastarinnan kaudelle ja julistaa samalla tinkimätöntä anarkismia. Toinen teksti, “Yli kaksi kuukautta kapinaa Chilen valtiota vastaan: ensivaikutelmia, vaistonvaraisia ennustuksia sekä asioita joista ei neuvotella,” tekee yhteenvetoa kapinan kulusta tammi-helmikuussa alkaneisiin kesälomiin saakka, ja käsittelee tapoja miten se on ollut anarkisteille sekä lupaava että haastava toimintaympäristö.

cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/1.jpg

Kuuma kesä ja Chilen syksy

Tammi-helmikuun kesälomien aikana valtion ja kapinallisten väliset yhteenotot ovat käyneet pienemmiksi ja lyhyemmiksi. Lomat eivät kuitenkaan jääneet vaille merkittäviä tapahtumia. Tammikuun 28. päivä, keskellä opiskelijoiden toimintaviikkoa yliopiston pääsykokeita vastaan, poliisi yliajoi ja murhasi jalkapallohuligaani Jorge “El Neco” Moran. Aivan kuin lokakuussa, tämäkin poliisiväkivalta sai myös laajemmat sorrettujen joukot nousemaan yhdessä opiskelijoiden kanssa, ryöstellen supermarketteja ja hyökäten pelkästään Santiagossa yli 40 poliisiaseman kimppuun.

twitter.com/nobodypays/status/1222756978767933441

Latinalaisen Amerikan vanhin, suurin ja kenties arvostetuinkin musiikkifestivaali Viña del Mar International Song Festival koki merkittäviä häiriöitä mellakoiden riehuessa sen porttien ulkopuolella ja solidaarisuudenosoitusten näkyessä festivaalilla. Chilen hallitus on perunut lokakuun jälkeen lukuisia kansainvälisia jättitapahtumia kuten COP 25:n, APEC-huippukokouksen, jalkapallon Copa Libertadores -mestaruusottelut sekä Chilen jokavuotuisen Teletónin. Se on melkoinen saavutus, että ensimmäisen lokakuun jälkeisen kansainvälisen jättitapahtuman yhteydessä nähtiin solidaarisuudenosoituksia lavalla, mellakoita ulkopuolella ja kansainvälisiä julkkiksia ja artisteja hengittämässä kyynelkaasua ylellisessä Hotel O’Higginsissä. Se on myös merkki siitä, että maaliskuu tulee olemaan tulta.

twitter.com/crimethinc/status/1233024887347957760

twitter.com/_PuebloInforma/status/1232114076207271936

twitter.com/GatoDelPueblo/status/1232131750274502656

twitter.com/nobodypays/status/1231730323785965568

Syksy maaliskuusta toukokuuhun tunnetaan Chilessä jo valmiiksi sarjastaan kamppailullisia vuosipäiviä. Kaiken lokakuusta lähtien tapahtuneen valossa monilla on syksylle paljon odotuksia tänä vuonna. Kalenteri on täynnä:

  • 4.-5. maaliskuuta: lukiolaisten mielenosoituksia ensimmäisenä koulupäivänä kesäloman jälkeen
    1. maaliskuuta: kansainvälinen naistenpäivä
    1. maaliskuuta: feministinen yleislakko
    1. maaliskuuta: Mapuche-marssi
    1. maaliskuuta: maailman vesipäivä, merkittävä Chilen vesivarojen yksityistämisestä johtuen
    1. maaliskuuta: nuorisotaistelijan päivä (Día del joven combatiente)
    1. huhtikuuta: puolivuotispäivä lokakuun 18. päivälle, jolloin kapina lähti todella käyntiin kauppojen ryöstelyn ja liikenne-infrastruktuuriin kohdistettujen tuhopolttojen muodossa
    1. huhtikuuta: kansanäänestys uudesta perustuslaista
    1. toukokuuta: vappu
    1. toukokuuta: laivaston päivä, kansallinen vapaapäivä joka juhlistaa Chilen tekemää Perun ja Bolivian rannikko-alueiden imperialistista valloitusta vuoden 1883 Tyynenmeren sodassa (Guerra del Pacífico). Presidentti pitää perinteisesti tänä päivänä vuotuisen puheensa kansakunnan tilasta ja kansa vastaa väkivaltaisilla mielenosoituksilla Valparaison rannikkokaupungissa.

cdn.crimethinc.com/assets/articles/2020/03/02/11.jpg

Anarcha-Feminists on the Frontline

Maaliskuulle tähtäävien lukemattomien toimintakutsujen joukossa yksi merkittävimmistä on eräs kutsu anarka-feministiseen ja queeriin militanttiin toimintaan.

Visuaalisella tasolla anarkismi-anarkismina on näkynyt huomattavan vähän useimmissa viimeaikaisissa mielenosoituksissa Chilessä. Ympyrä-A on levinnyt laajalle seinillä ja välillä myös kylteissä, mutta kuten yksi haastateltava sanoi Radio Evasión 3:ssa: “Myös mustia ja anarkistisia lippuja näkyy, mutta ne ovat harvassa. Ihmiset välittävät enemmän muista asioista kuin lippujen kantamisesta koska yhteenotot ovat… no, sanotaanko vaikka näin, että jos kannat etulinjassa lippua kädessäsi jonkin muun sijaan, niin kerjäät vain ammutuksi tulemista.” Chilestä löytyy kourallinen anarkistisia avoimia joukkokokouksia, mutta (myönnettäköön että meiltä puuttuu tarkat numerot väitteen todentamiseksi) arvelisimme useampien anarkistien osallistuvan naapurustojen joukkokokouksiin (joista monet ovat muodoltaan anarkkisia) kuin erityisesti anarkistisiksi itse-identifioituviin joukkokokouksiin.

uSHUS2lehOY

Se, että tämän kapinan ensimmäinen laajalle kantautunut kiistattomasti anarkistinen toimintakutsu on nimenomaan anarka-feministien julkaisema kertoo siitä, miten yleisesti varteenotettava joskin radikaali Chilen feministi-liike on. Kenties selkein merkki tästä on Las Tesis -feministikollektiivin tekemän, raa’an valtionvastaisen “Un Violador En Tu Camino” -tanssibiisin saama laaja suosio. Tämä kutsu anarka-feministiseen toimintaan on merkittävä edistysaskel anarkistien osallistumisessa tähän yhteiskunnalliseen kapinaan ylipäätään.

Aikana jolloin monet Pohjois-Amerikkalaisessa vasemmistossa vaikuttavat vaihtavan identiteettipolitiikan luokka-reduktionismiin, tämä anarka-feministien toimintakutsu on muistutus siitä miten vastarinta millä tahansa sorron akselilla tarjoaa lähtöpisteitä myös sorron ja hierarkian kokonaisvaltaista purkamista varten. Huhtikuun 26. päivän perustuslaki-kansanäänestyksen lähestyessä on erityisen tärkeää että anarkistit painottavat visioita ja tekoja jotka ylittävät demokratiaan osallistumisen. Kansanäänestyksen tulokset tulevat tuottamaan liikkeen osallistujille pettymyksen ennemmin tai myöhemmin, eikä fasisteille ja äärioikeistolle kannata antaa mahdollisuutta esiintyä ainoina perustuslaki-prosessia johdonmukaisesti vastustaneina voimina. Tämä prosessi tulee määrittämään Chilessä kokonaisen tulevan sukupolven. Anarkistien täytyy osoittaa luokkaerojen kurjuuden, poliisin ja vankiloiden väkivallan sekä hallinnan puutteen omasta elämästä johtuvan sisäsyntyisesti valtiosta itsestään, ei niinkään yhdestäkään yksittäisestä perustuslaista tai hallituksesta.

“KAPINALLISEN, ANARKA-FEMINISTISEN JA QUEERIN MAALISKUUN PUOLESTA. Patriarkaatti on kapitalistisen ylivallan ja sorron, sekä niistä syntyvän kuoleman, raiskausten ja tuhon kulmakivi. Kutsumme eskaloimaan entisestään jo perinteisesti kamppailullista maaliskuuta. Kutsumme tukemaan tätä taistelua kaikissa muodoissaan, kaikkia patriarkaalisen ylivallan instituutioita ja symbolisia sekä materiaalisia ilmentymiä vastaan. Kannatamme suoraa hyökkäystä, ilman välittäjiä, johtajia tai edustajia. KAIKKEA YLIVALTAA VASTAAN.”


“Kapinallisen, anarka-feministisen ja queerin maaliskuun puolesta”

Alkuperäinen espanjankielinen teksti löytyy täältä.

Yhteiskunta muodostuu erilaisista päällekkäisistä ja risteävistä sorron ketjuista, ja ymmärrämme niiden hävittämisen olevan mahdollista ainoastaan radikaalin yhteenoton kautta. Yksi näiden ketjujen tärkeimmistä ankkureista on patriarkaatti, ja siksi kutsummekin toimintaan kapinallisen, anarka-feministisen ja queerin maaliskuun puolesta. Maaliskuu on perinteisesti ollut kamppailullinen kuukausi ja me aiomme pitää yllä tätä perinnettä.

Pakkovallan lukemattomien ulottuvuuksien tuhoamista ei voida erottaa cis-miehisen ylivallan eri muotojen ja vaikutusten kyseenalaistamisesta, haastamisesta ja vastustamisesta. Tämän takia emme näe patriarkaatin vastustamista yhden asian kamppailuna.

Olemme kriittisiä liberaalin feminismin hegemonisia näkemyksiä kohtaan jotka marginalisoivat ja ulossulkevat epä-normatiivisia kehoja sekä seksuaalisuuksia. Sukupuoli on väkisin asetettu sosiaalinen konstruktio johon osallistuminen ei meitä kiinnosta. Me kannatamme omakuviemme ja ihmissuhteidemme kokonaisvaltaista dekonstruktiota, ilman sääntöjä jotka hallinnoivat sitä kuka me saamme olla.

Emme myöskään näe patriarkaatin vastaisen kamppailun olevan erillään anti-rasistisesta tai anti-spesistisestä käytännöstä. Ylivallan käyttö läpäisee kaikkia kehoja ja lajeja, ja siksi myös minkä tahansa vapautuksen on oltava täydellinen.

Me kutsumme kaikkia anti-autoritäärisiä yksilöitä ja kollektiiveja liittymään maaliskuussa hyökkäykseen cis-miehistä ylivaltaa ylläpitäviä tai edustavia instituutioita ja symbolisia sekä materiaalisia ilmentymiä vastaan. Me aloitamme tämän anti-patriarkaalisen ja anarkistisen kamppailun kuukauden lähtemällä kaduille—ei juhlimaan, eikä myöskään vaatimaan “oikeuksiamme” tai “tasa-arvoa.”

Olemme vapaasti yhteenliittyneitä anti-autoritäärejä, ja olemme irrallaan kaikista nykyistä ylivallan järjestelmää uudistamaan pyrkivistä ryhmistä, kollektiiveista sekä kampanjoista. Emme vaadi yhtään mitään miltään instituutiolta. Emme ole kiinnostuneita “inhimillisestä” kapitalismista. Vallan ja väkivallan monopolin haltijoilta haluamme vain heidän tuhonsa. Haluamamme muutokset elämissämme tapahtuvat vain omien pyrkimystemme seurauksena tukiessamme toisiamme vertaisina. Emme ole kiinnostuneita sellaisesta siskoudesta jossa sympatisoidaan ketä tahansa pelkän naiseuden perusteella. Jaamme solidaarisuutemme niiden tovereiden kanssa jotka kulkevat samalla puolen barrikaadeja kanssamme. Sukupuoleen perustuva yhteiskunnallinen ja psykologinen determinismi ei ole kaikki mitä toveruuteen kuuluu. Tunnistamme välittömästi ne, jotka päättävät käyttää ylivaltaa millään tavalla – kuten naiskytät ja naistuomarit – vihollisiksemme. Siinä eivät merkitse sosiaaliset, yhteiskunnalliset, biologiset eivätkä psykologiset seikat.

Tänä maaliskuun 8. päivänä kutsumme kaikkia marginalisoituja, kaikkia joita vieraannuttavat reformistiset, pasifistiset ja liberaalit näkemykset, osallistumaan queeriin ja anarka-feministiseen mustaan blokkiin. Otetaan kadut haltuun, täytetään ne anti-autoritäärisellä toiminnalla ja propagandalla sekä puolustetaan kauniita ja tietoisia voimankäyttöjä.

Valtiota, pääomaa ja patriarkaattia vastaan.

Täydellisen vapauden puolesta, kauan eläköön anarkia!


Anarkistista propagandaa Alameda-pääkadulla.

Yleistynyt kapina: tämänhetkinen tilanne

Olit sitten seurannut kaikkia näitä kehityskulkuja tiiviisti, tai vasta juuri tutustunut tähän kuukausien mittaiseen yhteiskunnalliseen kapinaan, tarjoaa seuraava Kalinov Most -lehden teksti erinomaisen analyysin siitä, mitkä kapinan piirteet ovat anarkisteille lupaavia ja haastavia. Kalinov Most -kollektiivi kuvailee julkaisuaan “panostuksena niihin keskusteluihin ja pohdintoihin joita käydään anarkistisissa ja anti-autoritäärisissä tiloissa, pyrkimyksenä teroittaa ylivallan vastaisessa taistelussa käyttämiämme ideoita ja käytäntöjä.” Vaikka essee on jo yli kuukauden vanha, se kuvailee tyhjentävästi asioiden tilan väliajalla joka erotti 1. kierroksen – jolloin liike todisti valtionvastaisen kamppailun olevan täällä jäädäkseen – 2. kierroksesta, jolloin tuleva perustuslaki-kansanäänestys ja vaalipolitiikka yleensäkin tulee dominoimaan keskustelua yhteiskunnallisista asioista.

Essee tarjoaa hyödyllisiä opetuksia kaikenlaisissa tilanteissa oleville anarkisteille: tervettä varovaisuutta taistelun romantisointia kohtaan, kritiikkiä taipumukselle käyttää salaliittoteorioita selittämään häiriötä aiheuttaneita tekoja [katso liite lopussa], ja analyysin vasemmistolaisesta rekuperaatiosta. Esseen taustalla vaikuttava epämuodollinen anarkistinen näkökulma perustuu heidän omien sanojensa mukaan “pysyvän konfliktin ja yksilöllisen vapauden etsinnän ideaaleille,” mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita heidän välttävän yhteisöllisten pyrkimysten edistämistä. Pitkin esseetä he korostavat tarvetta kohtaamisen ja yhteenliittymisen tiloille. Ja jotteivat lukijamme erehtyisi luulemaan “pysyvän konfliktin” idean tarkoittavan vain loputonta protestointia ilman vallankumouksellisia päämääriä, käännöstiimimme haluaa tuoda esiin syyn siihen miksi olimme erityisen motivoituneita kääntämään teille juuri tämän tekstin: anarkistit pohtivat siinä – kenties ensi kertaa sitten Kreikan vuonna 2008 – käynnissä olevan yhteiskunnallisen kapinan yhteydessä käytännöllisellä tasolla keinoja valtiovallan kaatamiseksi.

“…on noussut tarve tehdä kokeiluja liittyen todellisiin mahdollisuuksiimme heikentää ja lopulta tuhota valtio. Kun alueen kaikki supermarketit on ryöstetty; kun suuri osa liikenne-infrastruktuurista on sabotoitu; kun valtion ja pääoman palvelut eivät yksinkertaisesti toimi; kun yhteiskunnan kudelma on repeytynyt ja toimii vain juuri ja juuri, miten täytämme tarpeemme? Kenen kanssa? Keiden keskuudessa? Millä tavalla?”

Kalinov Most -kollektiivin tavoin mekin haluamme välttää kritiikitöntä ylistystä ja pyrimme hillitsemään toiveita Chilen tilanteen vallankumouksellistumisesta. Siltikin jo sellainen vallankumouksellisten toiveiden suuruus jossa joudumme itse hillitsemään niitä on itsessään merkittävää, ainakin näin henkilökohtaisesti sanoen. Viimeisten kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa olemme todistaneet lannistavaa autoritäärisyyden esiinmarssia—sekä oikealta Trumppilaisena fasismina että vasemmalta autoritäärisen kommunismin huolestuttavana paluuna. Tilanteesta on tullut niin synkkä ja vallankumouksen mahdollisuudesta niin kaukaisen tuntuinen, että monet Pohjois Amerikkalaiset anarkistit ovat päätyneet kannattamaan Bernie Sandersin presidentinvaali-kampanjaa askeleena eteenpäin.

Täällä Chilessä taas vallitsee syvä epäluulo valtiota kohtaan. Tämä epäluulo ulottuu myös lupauksiin uudesta perustuslaista joka kasvattaisi yhteiskunnallisia turvaverkkoja valtion avulla—siis samanlaista mallia kohtaan jolla myös Bernie kampanjoi Yhdysvalloissa. Chilessä anarkistit jatkavat agitointia valtion tuhoamisen puolesta avatakseen lisää tilaa johtajattomille, horisontaalisille keskinäisen avun ja solidaarisuuden suhteille. Siis juuri niille järjestäytymisen muodoille, joiden antamalla voimalla katuliike on pystynyt sinnittelemään näinkin pitkälle asti.

Anarkistinen aikakauslehti Kalinov Most.

“Yli kaksi kuukautta kapinaa Chilen valtiota vastaan: ensivaikutelmia, vaistonvaraisia ennustuksia sekä asioita joista ei neuvotella”

Alkuperäinen espanjankielinen teksti löytyy täältä.

“Intohimo tuhoamiseen on samalla myös luova intohimo.” -Mihkail Bakunin

“Kansannousu on juhla. Me iloitsemme heidän häviönsä alkamisesta” -Leon Czolgosz

Käynnissä oleva kapina: yhteenottojen päivät ja kuukaudet

Chileä tällä hetkellä ravisuttelevalla kansannousulla ei ole virallisia tiedottajia tai johtajia ohjaamassa sitä. Se jatkaa kulkuaan johtajattomana, itseorganisoituna, kaoottisena ja tuhoisana; pysäyttämättömänä huolimatta kuolleista, silvotuista tai niistä lähes kahdesta tuhannesta Chilen jo valmiiksi ahtaisiin vankiloihin tungetusta uudesta vangista. Jälleen uutta joukkoliikennelippujen hintojen korotusta seurannut joukkovoimainen pummilla matkustaminen virvoitti liikkeelle laajan kirjon toimintaa ylivaltaa vastaan, saavuttaen huippunsa lokakuun 18.

Näiden ensimmäisten mullistuksen päivien jälkijäristykset tuntuvat vielä – enemmän tai vähemmän – päivittäin, näkyen uskaliaina hyökkäyksinä poliisiasemia ja kapitalismin symboleja vastaan sekä kiihkeinä yhteenottoina puolisotilaallisen Carabineros -mellakkapoliisin kanssa. Huolimatta jonkinasteisesta uupumisesta (normaalia ja ymmärrettävää yli 80 taistelupäivän jälkeen), väkivaltainen kamppailu ylivaltaa vastaan voi hyvin. Se on saamassa yhä laajempaa tunnustusta tehokkaimpana välineenä valtion sorron purkamiseen, jopa niiden parissa jotka vielä hiljattain olisivat tuominneet sellaisen käytöksen. Me uskomme tämän yhteisen oivalluksen, sekä johtoportaan puuttumisen, olevan tavalla tai toisella tärkeimmät ainesosat jotka ovat pitäneet tämän kansannousun hallitsemattomana.

Anarkistien läsnäolo kapinan kaikilla osa-alueilla on ollut ilmiselvää aivan alusta asti. Miten voisikaan olla toisin, kun koko kansannousu on valtava ja ylivoimainen ilmaus niitä samoja tottelemattomuuden taktiikoita joita anarkistit ovat käyttäneet jo vuosia? Miten voisikaan olla toisin, kun kyseessä on hallitsematon kansannousu ilman keskusjohtoa? Miten voisikaan olla toisin, kun se on niin täydellisessä harmoniassa meidän alituisten toimintakutsujemme kanssa? Tämä kansannousu on osa meitä koska me olemme osa sitä. Tunnemme olomme täysin kotoisaksi sen tuhoisassa kurimuksessa, työskennellen sen leviämisen ja voimistumisen puolesta missä ja milloin vain voimme, vastustaen kaikkia yrityksiä kesyttää tai saattaa se hallintaan.

Kuukausien kapinoinnin keskellä pidämme tauon ja vedämme syvään henkeä (vaikka ilma onkin vielä kyynelkaasun myrkyttämä) jotta voimme selventää muutaman asian, kerätä ajatuksiamme, rohjeta ennustamaan hieman, ja tietenkin julistaa uhmakkuuttamme.

Kääntäjän huomio: loput Kalinov Most -kollektiivin erinomaisesta yhteenvedosta löytyy englannin kielellä seuraamalla tätä linkkiä ja selaamalla hieman ylöspäin. Tässä suomennetussa artikkelissa löytyy alta vielä kyseisen artikkelin kuvat kuvateksteineen sekä kollektiivin päätössanat.

Mielenosoitus Plaza de la Dignidad -aukiolla. Mukana väärinpäin käännetty Chilen lippu.

Normaaliuteen pakottamista: poliisi asensi tammikuun lopulla raskaat betoniesteet kaatuneiden poliisien muistomerkin ympärille. Ne täytettiin ensin graffitilla ja myöhemmin kaadettiin. Poliisi rakensi epähuomiossa suojamuurin kapinallisten etulinjalle (primera linea), joiden oli ennen tehtävä oma muurinsa kilpien avulla. Ainoa huono puoli nykyisissä betonimuureissa on se, että poliisi voi ampua kyynelkaasua niiden toiselta puolelta, jonne etulinjan on vaarallista mennä.

Normaaliuteen pakottamista: helmikuun puolessa välissä Santiagon kaupunginhallinto buffasi kortteleittain kaunista, inspiroivaa ja historiallisesti merkittävää taidetta Alameda-pääkadun varrelta.

CrimethIncin klassinen poliisi-juliste Negro Matapacos -mosaiikin vierellä Alamedalla—pieni panostus seinien uudelleenkoristeluun helmikuisen buffauksen jälkeen.

Kääntäjän huomio: alla vielä artikkelin loppusanat. Loput Kalinov Most -kollektiivin erinomaisesta yhteenvedosta löytyy englannin kielellä seuraamalla tätä linkkiä ja selaamalla hieman ylöspäin.

Kadut palavat yhä, sadat silmät sokeutuvat yhä uniformupukuisten palkkamurhaajien toimesta, veri tahraa yhä poliisiasemien seiniä, ja sadat vangit kohtaavat vankilan ensimmäistä kertaa. Bensiinin ja kyynelkaasun haju, räjähdysten äänet, liekkien väri ja laaserosoittimet sekoittuvat maahan revittyihin patsaisiin ja muistomerkkeihin. Joka päivä kaikkialla koittaa uusi kapinan aamu, jopa silloin kun uupumus ottaa veronsa ja taisteluista tulee hajanaisia. Vallanpitäjät eivät ole tähän asti onnistuneet pakottamaan meitä järjestykseen tai normaaliuteen. Meidän kapinallisten ei ole myöskään onnistunut kokonaan kumota niitä. Tämä kapina on vielä työn alla, kehittyen joka hetki. Näitä sanoja kirjoitettaessa, uusia tottelemattomuuden ja kapinan aloitteita syntyy jatkuvasti.

Me pysymme kaikkien kanssa ja puolesta.

Koska vallankumous on elossa: kauan eläköön uusinnettava ja tarttuva vallankumous!

-Kalinov Most / Chilen alue
Tammikuu 2020

Pieni telttakylä entisen pankin raunioilla, kulman takana Plaza de la Dignidadilta. Telttakylän selviytyminen on mahdollista primera linean ansiosta.


Liite: Tiedotteita ja salaliittoteorioita

Anarkistit Chilessä kritisoivat yhä enemmän ja enemmän taipumusta, jossa oletetaan kaikkien ilman uskottavaa tiedotetta tehtyjen, merkittävästi häiriötä tai tuhoa aiheuttaneiden, tekojen olevan jonkinlaisia valtion tekemiä juonia. Osa tästä keskittymisestä muodollisiin tiedotteisiin – ja joidenkin anarkistien mukaan osa epäluulosta niin nopeaa tavallisten ihmisten radikalisoitumista kohtaan jossa poltetaan jo metroasemia – juontaa juurensa Pinochetin diktatuuria vastaan taistelleiden aseellisten sissiryhmien perintöön. Tällä hetkellä kapinan eri virtausten väliset ideologiset erot ilmenevät avoimen ja rehellisen taktis-strategisen keskustelun sijaan usein tiettyjen tekojen leimaamisena valtion salahankkeiksi.

Parhain päin ymmärrettynä tämä voidaan nähdä kaduilla taistelevien tovereiden pyrkimyksenä suojella liikkeen yhtenäisyyttä. Voi olla myös vaarallista puhua avoimesti kannattamistaan voimankäytön muodoista. Toisaalta, löytyy varmasti myös tovereita joille on mukavampaa kuvailla kaikkea mahdollisesti liikettä tahraavaa valtion salahankkeeksi, kuin tulla sinuiksi sen sotkuisuuden kanssa jota on nelikuinen kansannousu yhdessä maailman taloudellisesti epätasa-arvoisimmista maista.

Tässä on anarkistisen aikakauslehti Confrontaciónin helmi-maaliskuun numeron ote aiheesta:

Valtion soluttautujien salahankkeista (Montajes)

Olemme jo tottuneet näkemään syytöksiä sosiaalisessa mediassa siitä, miten tämä tai tämä väkivaltainen teko – oli se sitten yksin, pienryhmässä tai joukkovoimalla tehty – oli valtion soluttautujien salahanke, montaje. Sanotaan että valtava tulipalo ENEL-yhtiön pilvenpiirtäjässä olisi ollut montaje, että metroasemien tuhopoltoissa on merkkejä false flag -operaatioista, että tämän tai tuon kirkon polttaminen oli montaje, että valeasuinen poliisi heitti tuon polttopullon, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Samalla kun tuhannet ihmiset marssivat ja kamppailevat kaduilla, jotkut ihmiset vaikuttavat vakavasti ajattelevan kaiken hallitsemattoman toiminnan olevan jonkin salaperäisen valtion elimen tekosia. Jopa vallankumouksellisista ja vasemmistolaisista taipumuksista löytyy tovereita jotka matkivat linjaa siitä miten tämä tai tuo väkivaltainen teko on ilmiselvä salaliitto.

Tällainen tapa katsoa maailmaa lopulta vain vahvistaa valheellista kuvaa valtiosta kaikkivoipana toimijana jonka kaikennäkevää, rajatonta valvontaa ei kukaan voi väistää.

Keskustelemme tietenkin mielellämme minkä tahansa teon tai hyökkäyksen vallankumouksellisesta luonteesta, sen tehokkuudesta tai seurauksista riistetylle luokalle. Olemme jopa valmiita kritisoimaan väkivallan sokeaa romantisointia, mutta siitä jatkaminen niin pitkälle että väitetään jokaisen hyökkäyksen, kauppojen ryöstelyn tai tekojen propagandan olevan poliisin juonittelema, se olisi katastrofaalinen askel jota ei tule ottaa, jonka osoittamista jatkamme alla.

Ei ole kyse siitä että sinisilmäisyydessämme emme uskoisi valtion tiedustelupalvelujen kykenevän tekemään epävakauttavia tekoja tarkoituksenaan hyötyä niistä. On kuitenkin aivan eri asia olla huomaamatta tavallisten ihmisten kykyä, tahtoa ja autonomiaa toteuttaa kaikenlaisia tekoja, mukaanlukien väkivaltaista vastarintaa.

Tämän takia kyseenalaistamme salaliittoteorioiden ja false flag -operaatioiden käyttämisen ensisijaisina selitysmalleina kansannousun alussa 18. lokakuuta tapahtuneille väkivaltaisille vastarinnan teoille. Itsellemme vaatima yksilöllisen autonomian tunnustaminen on jotain jonka ulotamme myös muille.

Vapauden, anarkian ja autonomiamme suojelemisen puolesta.

Anarkiaa kaduilla! Alamedan ja Santa Rosan risteys – yksi Santiogon ruuhkaisimmista risteyksistä – on ollut jo kuukausia ilman liikennevaloja. Anarkia toimii.