La ZAD: Another End of the World Is Possible

:

Learning from 50 Years of Struggle at Notre-Dame-des-Landes

Localizations:

cloudfront.crimethinc.com/assets/articles/2018/04/08/header.jpg

Kyynelkaasua bocacessa.

Tämä jälkiliite kirjoitukseen La ZAD: Toisenlainen maailmanloppu on mahdollinen on käännös zinestä, jonka joukko ZADin valtaajia kirjoitti heinä-elokuussa 2015.

Liite: Mikä on ZAD?

Notre-Dame-des-Landesin ZAD on useiden vuosien ajan toiminut monien kamppailujen kasvualustana. Sen myötä ZADeja, “puolustettavia alueita”, on alkanut ilmestyä kaikkialla. Mutta mikä on ZAD? Monet tähän luomisprosessiin liittyneet käyttäytyvät kuin vastaus olisi itsestään selvä, mutta tätä kysymystä ei oikeastaan koskaan kunnolla esitetä. Niinpä haluamme esittää tämän kysymyksen niille, jotka käyttävät kyseistä termiä, ja ennen kaikkea itsellemme.

Me tämän tekstin kirjoittajat olemme eläneet ja kamppailleet Notre-Dame-des-Landesin ZADilla useita vuosia. Otimme viimein itsellemme aikaa sen miettimiseen, mitä ZAD merkitsee meille, ja tämä kirjoitus on vastaus tuohon kysymykseen. Se on siis subjektiivinen vastaus, emmekä usko sen olevan ainoa mahdollinen vastaus. Toivommekin, että lukijat esittävät saman kysymyksen itselleen, ja kirjoittavat omat vastauksensa yhdessä niiden kanssa, joiden kanssa jakavat elämän ja kamppailun. Toivomme saavamme paljon vastauksia, sillä nämä pohdinnat voivat luoda pohjan liikkeelle, jolta edelleen puuttuu koossa pitävää johdonmukaisuutta.

Otimme Notre-Dame-des-Landesin ZADin lähtökohdaksemme, sillä tunnemme sen parhaiten ja se on myös ZADeista ensimmäinen.

Kollektiivinen keittiö ZADissa.

Suora toiminta

Meille yksi tekijä, joka erottaa ZADin monista muista tiloista, on se, että ZAD on syntynyt suorasta toiminnasta. Suora toiminta ei välttämättä ole salamyhkäistä tai vaarallista toimintaa. Elämä ZADilla on itsessään suoraa toimintaa: maan valtaamista alueella, jonne on määrä rakentaa suuri infrastruktuuriprojekti. Notre-Dame-des-Landesin ZADilla valtasuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että maiden valtaamisesta on tullut “normaalia” ja triviaalia, eikä siitä useimmiten seuraa mitään hankaluuksia.

Suora toiminta tarkoittaa (useimmiten kollektiivista) toimintaa, joka haastaa elämäämme tai muiden elämiin vaikuttavan tilanteen suoraan – siis pyytämättä minkään välittäjän (ammattiliiton, poliittisen puolueen, hallituksen tai muun auktoriteetin) väliintuloa. Esimerkiksi VINCIn vastainen mielenosoitus on symbolista toimintaa, mutta tunkeutuminen sen toimistoon, käytävien blokkaaminen ja töiden pysäyttäminen konkreettisesti muuttaisi sen suoraksi toiminnaksi. Suora toiminta voi tarkoittaa myös puskutraktoreiden etenemisen estämistä häädön tai rakennusprojektin aikana, maan valtaamista ja viljelyä, prefektoriaatin polttamista, tien barrikoimista, tai hedelmäpuutarhan pystyttämistä alueelle, jonka hallitus pyrkii päällystämään betonilla. Maailmassa, joka saa ihmiset tuntemaan itsensä voimattomiksi, suora toiminta on keino ottaa oma elämä haltuun.

Koska halumme ovat ristiriidassa valtion intressien kanssa, laittomuus on arkipäiväistä. Useat taktiikat ovat lainvastaisia, eikä ZAD olisi koskaan syntynyt laillisesti. Emme tunnusta valtion oikeutta päättää siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Valtio pyrkii kontrolloimaan ihmisiä ja varmistamaan lain vallan, joten se pystyy yksinkertaisesti kieltämään kaiken mikä uhkaa paeta sen kontrollia. Valtion legitimiteetin kieltäminen ei kuitenkaan ole päämäärä itsessään. Tässä kamppailuissa käytetään monenlaisia taktiikoita: laillisia tempauksia, kaivinkoneiden sabotaasia, asukkaiden vastarintaa talojen ja maatilojen pakkolunastuksia vastaan, varastelua supermarketeista, massamielenosoituksia, väijytyksiä poliisia vastaan ja niin edelleen. Tämä taktiikoiden moninaisuus on kamppailun vahvuus, eikä laittomuus tai laillisuus tee aktiosta vähemmän oikeutettua.

Media puhuu usein väkivallasta ja väkivallattomuudesta moralistisin termein: “väkivalta” on pahaa, kun se tarkoittaa puolustautumista ja vastarintaa poliisia vastaan tai aineellisia vahinkoja. Meidän näkökulmastamme väkivalta tulee valtion ja päätöksentekijöiden puolelta, aluesuunnitelusta lähtien poliisiin asti. Yksilöiden leimaaminen väkivaltaisiksi on osa laajempaa kampanjaa ZADin mustamaalaamiseksi. Samat yksilöt voivat yhtenä päivänä viljellä maata ja toisena kamppailla poliisia vastaan.

Toisenlainen tapa elää.

Häädön vastustamista.

Toisenlaisen maailman rakentaminen

Yksi ZADin keskeisistä piirteistä on sellaisen maailman rakentaminen, jossa olemme riippumattomampia valtiosta ja kapitalismista. Elämä ZADilla opettaa järjestämään asiat omilla resursseillamme, tai löytämään kaiken tarvittavan ilman tukeutumista ammattilaisiin ja asiantuntijoihin. Jos meillä on sähköä, emme kutsu sähköasentajaa korjaamaan ongelmia, koska sähkömme on joko itse tuotettua tai hankittu laittomasti valtiollisesta sähköverkosta. Joka tapauksessa se on laitonta. Joillekin meistä on poliittisesti tärkeää oppia rakentamaan asumuksia hylätyistä tavaroista, ja että ne pystytään korjaamaan yksinkertaisesti. Toisille on puolestaan tärkeää varata itsellemme aikaa ja keinot lautojen valmistukseen nykyisiä tai tulevia rakennuksia varten. Joka tapauksessa, oppimalla ratkaisemaan käytännön ongelmat itse puolustamme itseämme järjestelmää vastaan, jonka päämäärä on tehdä ihmisistä riippuvaisia. Päämäärä ei ole se, että kaikki opettelevat tekemään kaikkea. Pyrimme ennemminkin auttamaan toisiamme ja jakamaan tietotaitomme ja resurssimme, että voimme hoitaa asiat yhteisönä.

Elämme alueella päivittäin, joten pyrimme myös luomaan sellaisen mukavuustason, että voimme hyvin. Tämä liittyy myös pidemmän aikavälin tavoitteisiin, kuten pysyvään elämään alueella. Monille ZADin asukkaille alue ei ole ainoastaan suoraa toimintaa tai keino osoittaa poliittisia ihanteita – se on myös heidän elämänsä ja kotinsa. Tiedämme, että asuntomme ja kasvimaamme voidaan tuhota minä hetkenä hyvänsä ja meidät voidaan häätää pois, mutta elämme ja järjestäydymme siitä huolimatta aivan kuin tulisimme asumaan lopun ikäämme täällä. Emme voi lakata tekemästä asioita vain siksi, että joku päivä meidät saatetaan häätää.

Me emme ole ainoastaan hallitusta vastaan, vaan haluamme myös luoda itsellemme sopivan vaihtoehdon. ZAD on asukkaidensa hallinnoima, ja asukkaat päättävät mitä alueella tapahtuu: valtiolla ei ole siihen enää mitään sanomista. Emme halua virallisten säädösten määritellä minkälaisia rakennuksia rakennamme, vaan päättää asioista ja löytää järjestäytymistavat itse.

Zadistit puolustavat elinympäristöään.

Avoin yhteisö

ZADin alueella elävät jakavat yhteisen taustan ja lukuisia jaettuja kokemuksia: päivittäinen elämä samassa tilassa, taistelut poliisin ja fasistien hyökkäyksiä vastaan ja niin edelleen. Myös solidaarisuus ja keskinäinen avunanto toimivat arkisesti: toisten auttaminen, naapurille lainaaminen, sadon jakaminen. Toki välillä on myös kitkaa, mutta kaikesta huolimatta tämä sitoo ZADin asukkaat yhteen. Tässä mielessä ZADista on tullut yhteisö ilman mitään virallista päätöstä. Mutta ZAD säilyy avoimena. Jokainen voi halutessaan tulla elämään ZADiin päiviksi tai viikoiksi. Kaikki kollektiivit tai mikroyhteisöt eivät välttämättä ota uusia ihmisiä vastaan kaikki ovet auki, mutta kokonaisuutena ZAD on avoin kaikille – myös niille, jotka eivät tunne ketään entuudestaan tai tulevat hyvin erilaisesta kulttuurista. Useimmiten suoraan toimintaan osallistuvat valtaukset, ryhmät ja yksilöt eivät ole helposti lähestyttäviä (esimerkiksi ihmissuhteisiin tai turvallisuussyihin liittyvien seikkojen takia). Yksi ZADin vahvuuksista onkin se, että se tarjoaa avoimia mahdollisuuksia elää ja kamppailla vallitsevaa järjestystä vastaan. Nämä mahdollisuudet tarjoavat tärkeitä hetkiä ja tapaamispaikkoja, kuten yhteiskunnallisilla liikkeillä on tapana.

ZAD tuo yhteen laajan joukon yksilöitä, jotka tulevat erilaisista todellisuuksista ja taustoista: ihmisiä aktivistimiljööstä, jotka ovat tottuneet katujen ja valtausten taktiikoihin; maanviljelijöitä, joista osa on jättänyt aiemman työpaikkansa; tai jostain ihan muusta taustasta, tai useammasta yhtä aikaa. Kaikki nämä ihmiset jakamassa samaa tilaa ja kamppailemasssa synnyttävät toki paljon sekamelskaa, mutta enimmäkseen se on rikkaus. Samaan aikaan kun meitä yritetään eristää, tämä yksilöiden ja ryhmien moninaisuus on itsessään voitto, joka inspiroi meitä.

Avoimuus ja moninaisuus tekevät ZADista tapaamispaikan, ikään kuin kamppailujen leikkauspisteen: monien eri kamppailujen välillä siltoja luovat nomadit elävät rinnakkain syvästi paikalliseen ympäristöön juurtuneiden ja pitkän aikavälin suunnitelmia tekevien yksilöiden kanssa. Jotkut löytävät ZADista vakaan kiintopisteen, jos käsin he voivat ottaa suuria riskejä muualla. Monet vakiintuneet käyttävät ZADia tapaamispaikkanaan, ja ventovieraat solmivat uusia suhteita.

Mutta samaan aikaan ZAD on myös syvästi juurtunut omaan maaperäänsä: yhteys alueen “historiallisiin” asukkaisiin – niihin, jotka asuivat alueella ennen lentokenttäprojektia ja olivat sen ensimmäisiä vastustajia – on yksi Notre-Dame-des-Landesin ZADin suurimmista vahvuuksista. Joukko tottelemattomia asukkaita kirjoitti ensimmäisen toimintakutsun, johon ihmiset vastasivat eri alueilta. Nämä yhteydet, keskinäinen apu ja riidat ja kinastelut jaetaan ZADissa sen “historiallisten asukkaiden” ja lähialueiden asukkaiden kanssa. Valtaajat ovat saapuneet tukemaan kamppailua, joka on ollut käynnissä jo vuosikausia.

Tervetuloa ZADiin.

Barrikaadi Nantesissa 22. helmikuuta 2014.

Joitakin jaettuja ideoita

Elämäntapojemme, kamppailumme ja ihmissuhteiden muodostamisen takana on mielestämme joitakin laajalti jaettuja ajatuksia. Vaikka emme koskaan muodostaisi kollektiivista sopimusta niistä, ne ovat osa ideaaleja joita tavoittelemme.

Vastustamalla lentokenttäprojektia taistelemme oikeastaan koko sellaista aluesuunnittelua vastaan, jossa ihmisten elämästä päätetään yläpuolelta käsin ja jossa arkkitehdit ja insinöörit määräävät kauppojen, talojen, lentokenttien ja muiden sijainnit. He haluavat tiloja, joissa kaikki on kontrolloitua, valvottua ja suunniteltua. Syntymästään lähtien valtausliike kamppaili koko vallanpitäjien logiikkaa, ei ainoastaan lentokenttää vastaan.

Tässä maailmassa suurin osa vaihdosta tehdään rahan välityksellä. Nykyjärjestelmä mahdollistaa muutamien etuoikeutettujen rikastumisen muiden kustannuksella. Me haluamme sekä nykyisen järjestelmän romahtavan että luoda suhteita, jotka eivät perustu rahaan.

Yleisesti sanottuna haluamme irtautua sorron ja dominoinnin logiikasta, jossa joillekin yksilöille annetaan valtaa ja arvoa toisten yli: kansalaisille paperittomien yli, miehille naisten yli, valkoisille ei-valkoisten yli, heteroille homojen yli, ranskalaisille ulkomaalaisten yli ja niin edelleen. Näitä eriarvoisuuden muotoja esiintyy myös ZADissa, mutta niistä pyritään eroon. Lopuksi, emme anna valtiolle tai millekään muulle ulkoiselle auktoriteetille päätösvaltaa siitä, miten elämme tai mitä koemme ZADissa. Pyrimme organisoimaan elämän ja kamppailun ZADissa ilman hierarkioita ja antamalla saman vallan kaikille. Tämä ei tapahdu täysin ongelmitta, mutta kehittyy jatkuvien keskustelujen ja kokeilujen kautta.

Ei pelkoa.

Laajeneva liike

Caesar-operaation jälkeen Notre-Dame-des-Landesin ZADiin keskittyi paljon energiaa. Monet meistä eivät halunneet tämän energian kasautuvan ainoastaan Notre-Dame-des-Landesiin. Visioimme ennemminkin jonkinlaista rihmastoa, jossa energia voi hetkellisesti keskittyä, kerätä voimaa ja sen jälkeen säteillä muihin osiin. Ajatus on, että paikallisia infrastruktuuri-, kaupunki- tai aluesuunnittelua vastaan kamppailevat yksilöt voivat käyttää ZADia esimerkkinä. ZAD on kuin kuva tai idea, joka voi helpottaa muita ohittamaan harha-askeleita, hyötymään sen mediajulkisuudesta, ja tarjota konkreetttisen esimerkin, jonka kautta ihmiset voivat selittää abstrakteja käsitteitä ja ideaaleja. Se, että “ZAD” kuuluu ihmisten laajaan tietoisuuteen, auttaa ihmisiä luomaan omat keinonsa paikallisesti samoja vihollisia vastaan. Tämän prosessin kautta pyrimme rikkomaan niin kutsutun “demokraattisen” yhteiskunnan mielikuvan, ja laajentamaan kamppailua kaikkialla.

Täällä (NDDL:ssä) jotkut harvinaiset ja epätyypilliset olosuhteet leikkaavat keskenään: vähän poliisin ja valtion väliintuloa, viljelykelpoista maata, ja halu elää ilman hierarkioita. Näiden olosuhteiden risteytyessä syntyvä elämä tarjoaa yhden ajatuksen mahdollisesta tulevaisuudesta. ZAD ei kuitenkaan ole mikään vaihtoehtonäyttely – emme luo ZADia todistaaksemme jotakin – vaan käytännöllinen kokeilu organisoida itse elämämme.

ZADin idealla näyttää olevan kyky tuoda federalistisella tavalla yhteen ryhmiä ja yksilöitä kamppailun dynaamikan kanssa. ZAD-liike näyttääkin ilmestyvän kaikkialla: Roybonissa, Testetissa, Agenissa, Echillais’ssa, Oléronissa ja muualla… Kohtaamme kuitenkin usein tiettyjä ansoja ja esteitä: poliittisia puolueita, jotka pyrkivät käyttämään ZADin kaltaisia liikkeitä poliittisiin tarkoitusperiinsä, “zadin elämäntavan” idealisointi ja tyhjentyminen poliittisesta sisällöstä, liikkeiden kriminalisointi, ja jopa vaatimukset muodostaa “vaihtoehtoisia” suunnitelmia infrastruktuurihankkeille. Nämä estävät globaalin kyseenalaistamisen ja palauttavat ongelmat teknisiin tai laillisiin ongelmiin. Jotta voisimme välttää epäpolitisoitumisen ja valtion tai sen kätyrien haltuunottoyritykset ja muodostaa vallankumouksellisen kamppailun, meidän on hyvä pysähtyä miettimään kollektiivisesti mitä olemme tekemässä.